Pages

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2018

Pelko

Pelkäsimme pienenä mörköjä sänkyjen alla. Hölmö ajatushan se on, että pimeän sängyn alle tai kaapiin ilmestyisi valon sammuttua jotain oljoja. Varmaan kaikki tietää mistä puhun. Tai jos et itse ole kokenut sitä, niin ainakin olet kuullut jostain.

Kun olin pieni, muistan monta kertaa kun valojen sammuttua kävelin olohuoneeseen, jossa vanhempani nauttivat ajasta kun lapset eivät olleet paikalla. Ne sanat: “mua pelottaa” “mun huoneessa on mörköjä”. Olihan vanhemmilla välillä ärtyneen ilmeet, mutta lopulta menin aina nukkumaan omaan huoneeseeni nukkumaan, kun oltiin todettu että ei siellä ole mitään pelottavaa.

Jossain vaiheessa alamme aikuistuminen ja ajattelemme että ajatus möröistä sängyn alla on huvittava, tai jopa typerä. Mutta miksi se olisi niin typerä ajatus? Kyllä me kaikki pelkäämme jotain: käärmeitä, pimeää, tuntematonta, kuolemaa, neuloja, verta, irti päästämistä tai mitä ikinä sinä pelkäätkään.

Periaatteessa tuo mörköjen pelko on sama kuin tuntemattoman pelko. Emme pimeällä tiedä mitä sängyn alla tai kaapissa on. Se on meille tuntematonta.

Väitän että meistä jokainen pelkää tuntematonta jollain tasolla, myöntää tai ei. Jokainen on miettinyt mitä kuoleman jälkeen tapahtuu tai mihin jokin asia johtaa. Pelko tuntemattomasta on kuitenkin se mikä pitää ihmisen hengissä, tai ainakin silloin kivikaudella. Täytyy olla aika järjetön jos näkee vaikka jonkun tuntemattoman eläimen ja juoksee suoraan halailee sitä.

Yleensä lähestymme uusia tilanteita varoen. Kehomme varoittaa vaaroista, niin kuin järkikin. Miksi me sitten laiminlyömme ne merkit?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentin jättäville <3