Pages

perjantaina, joulukuuta 21, 2018

Anteeksi, se en ollut minä

Ahdistus; se hirviö päässäni. Kun koneisto yrittää toimia, se se ohjat.

Miettikää tilanne missä ajat vaunuja. Kyllä vaunuja, ollaan nyt sitten ajalla kun autoja ei oltu vielä keksitty. Vieressäsi istuu henkilö joka aina välillä repäisee sinulta ohjat. Et voi sille mitään. Vaikka yrittäisit mitä, et ole enää kontrollissa. Et enää ohjaa vaunuja vaan Ahdistus ajaa niitä.
No sellaista aikalailla on ahdistuneissa aivoissa.




Tuntuu että minun pitäisi selittää itseäni silloin kun Ahdistus on ottanut vallan. Mutta mitä sanoisin? "Anteeksi, mutta se en ollut minä. Ahdistus otti vaan vallan mun aivoista" Ei ihmiset ymmärtäisi sitä, varsinkin kun kyllähän se olin kuitenkin minä. Se olin minä. Ne oli minun aivoni. Ne oli minun aivoni, mutta en ollut hallinnassa niistä. Ei ole niin helppoa selittää sitä. Ahdistus on lähes mahdoton selittää, mutta niin se on että se hallitsee monen elämää.

 Mutta tässä niistä kerroista kun itkin ja huusin. Anteeksi kun lukkiuduin huoneeseeni. Anteeksi kun en pystynyt olemaan koko tuntia luokassa, tai kun sanoin olevani kiireinen vaikka en ollut. Anteeksi kun olin etäinen ja kun välttelin sinua, kun Ahdistus sai minut uskomaan että vihasit minua. Anteeksi kun en vastannut viesteihisi. Anteeksi kun huolestutin sinut turhaan. Anteeksi. Anteeksi. Anteeksi. Anteeksi.

1 kommentti:

  1. Jotenkin samaistun tosi paljon sun kirjoituksiin. Auttaa mua käymään läpi omiakin ajatuksia. Kiitos. Sä todella olet tärkeä. Kaikki muu on vaan ohimenevää. Pidä susta huolta silloin kun tuntuu pahalta. Tehtävät kyllä odottaa eikä niillä oo väliäkään ilman sua.

    VastaaPoista

Kiitos kommentin jättäville <3