Minä olen hullu. sekaisin kuin seinäkello
.
“Hulluus on laaja käsite”
niin minulle vakuutettiin. Mutta mitä laajempi käsite sitä enemmän tilaa siihen
on mahtua. Fakta vain on, että minunlaiseni ovat hulluja. Meidät lukitaan pois
muitten maailmasta, “turvaan” tai turvaamaan muita. Mutta siellähän
tervejärkinenkin sekoaisi. Vietämme viikkoja, kuukausia, vuosia seinien
sisällä, yhden katon alla. Vai etkö sinä sekoaisi?
Me ollaan meidän
ympäristömme luomuksia. Meidät särjetään ja särjetään uudelleen ja uudelleen.
Meille asetetaan oletuksia, ja murskataan unelmamme. Meiltä viedään
turvallisuuden tunne jota kaikki meistä eivät ole edes koskaan kokenut. Sitten rankaisette
meitä siitä kun huudamme apua. “Minä en kestä, minä en kestä, päästäkää minut
pois kun minä en helvetti vieköön kestä!”
Jos päästämme teidät
päämme sisään olemme heikkoja, tyhmiä. Jos emme olemme kylmiä ja no miten sen
nyt sanoisi – hulluja.
“Ai niinkö sinä
ajattelet?” ei se ole minun kasvimaani tuotoksia, sinä sen siemenen kylvit. En
minä vaan päättänyt että hei tänään minä sekoan. Ei, ei. Minä en valitsisi tätä
kellekään, edes pahimmalle viholliselleni. Ensinnäkin olen nyt ilmeisesti
nimeltä ihan sekopää ja no ihmiset on julmia.
Ettekö te näe? Olimme
joskus tyhjiä kirjoja, mutta te käytte tahrimassa meidän sivujamme. Kai me nyt
ollaan erilaisia, mutta siitä kiitämme teitä. Mitä muka voimme tehdä kun olemme
oppineet että rikkominen on oikein. Jos opetat koiranpennun puremaan, mitä
muuta se tekee kun se ei tiedä muuta?
Minä en ole hullu. Minä
vaan näen maailman vähän eri valossa. Koittakaa vaan korjata minut, mutta minä
en ole se rikkinäinen. Yhteiskunta on.
Oikeesti nää sun kirjotukset on parhautta!! <3
VastaaPoistaKiitos ❤️❤️
Poista