lauantaina, lokakuuta 27, 2018

Perhonen

Perhonen on syntyessään jotain aivan muuta kun kaunis siivekäs. Perhosen toukasta vie aikaa kehittyä perhonen.


Ihmisen ajatus, tyytymättömyys itseensä. Yhdistyksen asia joka varmasti tekee meistä ihmisen; me tunnemme ja ajattelemme. Molempia jo pienestä pitäen, mutta tämä on kehittyvä asia. Asia joka kehittyy elämänkokemuksen myötä. Meidän elämämme ja elämänkokemuksen me ei tarvitse määrittää meidän elämää.

Loppu on alku ja alku on loppu. Se on simppeli syy miksi pelkäämme molempia. Tänään aloitan jotain uutta, joka tarkoittaa että loppetan jonkun luvun. Tänään lopetan jotain, ja käännän uuden aukeaman, uuden aloituksen kirjassa.

Just when the caterpillar thought her life was over, she began to fly

Joku on verrannut elämää kudottuun villasukka, mutta kirja on enemmän kuvaava. Alkaa tyhjältä pöydältä ja sivu sivulta, sana sanalta kirja täyttyy, kunnes olemmekin jo viimeisellä sivulla.

Välillä me voidaan muuttaa meidän tarinaa, tai siis aina. Aivan missä vaan kohtaa olet kirjassa, voit vielä varmistaa millainen loppukirjastasi tulee, valinnalla. Jatkaako samaa vai muuttuuko. Ei se muutos tapahdu yhdessä yössä, eikä kahdessa kahdessa kauan. Muutos on pieniä valintoja pitkin matkaa, muutos on ajatus jonka tuot itsellesi.

Muutos, niin pieni kuin suuri, tarvitsee aloitteen ja se on juuri siinä. Sinä teet sen aloitteen.

Toki voit myös purjehtia vastusten matta sinne minne elämän tuuli vie, mutta oletko sitten todella tyytyväinen elämäsi saavutuksiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentin jättäville <3