Anteeksi, anteeksi, anteeksi.
En tiedä mikä minussa on. En osaa olla ihminen. En osaa tätä elämää.
Poltin kynttilää kahdesta päästä, eikä se kynttilä sillä tavalla kestä, kyllä minä sen tiedän. Se paloi loppuun, tai pitäisikö sanoa että minä paloin loppuun.
En jaksa enää nousta ylös aamuisin. En jaksa tehdä läksyjä. En jaksa keskittyä mihinkään. En pysty nukkumaan. En pysty enää mihinkään järkevään -tai järjettömän.
Soimaan itseäni koska en onnistunut nytkään. Haukun itseäni. En osannut taaskaan olla ihminen.
Miksi sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentin jättäville <3