Kirjaimet eivät muodosta sanoja, vaan jäävät leijumaan ilmaan, ilman tarkoitusta. Kirjaimet pitää kasata ja liimailla sanoiksi, eivätkä ne aina silloinkaan saa tarkoitusta. Se on vain liian uuvuttavaa, yrittää saada ymmärrystä yksittäisiin merkkeihin. Annan ihmisten ottaa ne, omiin tarkoituksiinsa ja omiin sanoihin sain, lauseisiin, tarinoihin. Annan heidän repiä ne, leikellä ja väännellä ne sellaisiksi kuin haluavat.
Joinain kertoina saan sanan kootuksi vaivalla, mutta ei silloinkaan lauseita, kappaleita saati sitten tarinoita.
Sanat kuulostavat suussani tyhjiltä, arvottomilta, ja lauseet soivat tyhjyyttään. Saati sitten paperilla. Se on kuin ottaisi paloja eri palapeleistä ja yrittää sovitella niitä yhteen. Ei niistä vain saa sitä haluttua kuvaa, sitä tarinaa jota niiden piti kertoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentin jättäville <3